Jotain, mitä odottaa...

Eilen oli taas kuoro-ilta. Voi että kun mä niin tykkään! 

Laulan siis tällä hetkellä kahdessa Mikaelin seurakunnan kuorossa. Toinen on kirkkokuoro ja toisessa soi gospel. Gospel-kuorolta puuttuu toistaiseksi vielä nimi, mutta ensi kerralla sekin sitten selviää.

Olemme olleet kasassa vuoden, mutta harjoitelleet tuosta ajasta vain puolet. Noh, hiljaa hyvä tulee!

Kuoron lyhyestä historiasta huolimatta, meillä on suuret suunnitelmat. Aiomme osallistua gospel-kuoron kanssa Tukholmassa ensikesänä pidettävään Stockholm gospelkör Festival Global- tapahtumaan. elokuussa. Mielenkiintoinen mahdollisuus!

Murukin ottaa rennosti

Miksi mä nyt tästä höpötän? No siksi tietysti, kun aion itsekin tunkea mukaan. Eiköhän siellä pärjää, kun pakkaa mukaan hitusen seikkailumieltä.  Katsotaan, kuinka käy. Aikaa H-hetkiin on vielä, mut on aina kiva, kun on jotain tavoiteltavaa, eiks nii.

Vanhan muistelua ja koeajoa

Selailin taas aikani kuluksi läpi blogeja ja huomasin kiinnostavaa juttua täällä  Karotar: Ruutujen riemuvoitto   Karotar kirjoittaa mm. kuinka hänen kissansa oli aiheuttanut keittiössä jonkin sortin vaaratilanteen. Tästä tulee elävästi mieleeni yksi musitikuva.

Muistan niin elävästi, kuinka meidän pikku Murunen aiheutti öisiä kauhun hetkiä vielä kun asuttiin "vanhassa osoittteessa".

Kissa hyppäsi yöllä hellanpäälle ja omnistui mennessään vääntämään hellan nuppeja niin, että käryynhän siinä heräsin.

Kävin katsomassa, mitä oli tapahtunut, niin huomasin, että patakinnas oli jäänyt illalla hellan päälle ja siinä sitten kyti. Että näin meillä joskus, jo ehkä kuusi vuotta sitten. Kannattaa todella olla varovainen, eikä tosiaan jättää mitään hellan päälle! Nykyään meillä onkin sitten turvaliesi. Siitä saamme tosin kiittää asunnon edellisiä omistajia.

KOEAJOA

Eilen lupasin teille kertoa, mikä tästä päivästä tekee niin erityisen. Noh, mulla oli täällä tänään pienet koeajot. Ette uskokaan kuinka raskasta se on. Mulle on siis tulossa uusi "urheiluauto", tuon vanhuksen tilalle. Olenhan huristellut menemään sillä jo sen kuusi vuotta, ainakin melkein. Nyt joku jo luulee, että tässä puhun autosta, mutta ehei, vaikka Honda Hopeanuoli olikin mahdottoman kiva auto, niin ei. Ei ole mitenkäään varaa :(  Joskus vielä kuitenkin, ettäs tiedätte ;)Noh, onneksi edes hiukan auttaa uusi sähkäri! :)

P.S Olen kyllä aika rättiväsynyt, että sama näköjään pätee niin autoihin, kuin sähkäreihinkin, että voimat se vie, vaikka ajaessa sit olisikin skarppi kuin kotka.

 Kesäkuu, vuonna -86, äh, eiku -06! :)

 

 

Pähkähullu projekti: Ohjelmaopas

Presidentin vaalit oli ja meni ja uusi kierros tulee sitten joskus. Muut ihmiset ovat jo ruotineet tätä asiaa niin paljon joka paikassa, että minä en sen kummemmin halua asiaa kommentoida.Sen verran sanon vaan, että Ok vaihtoehdot ja nyt sitten vaan kansa päättäköön, mitä haluaa.

Sitten siihen arkielämään taas!

Olemme vaihtaneet miehekkeen kanssa "fyska-aikoja päittäin, koska en ole käynyt aikoihin. Jostain syystä olen saanut lomailla hyvän tovin. Noh, jos tää tästä taas lähtis. Alkuperäisellä suunnitelmalla mulla olis ollut aika huomenna, mutta kun silloin tapahtuu jotain vallan jännittävää ja mieheke halusi valmistautua huomiselle Espanjan tunnille tänään, niin otin ja menin kiusattavaksi siis.

Tänään vielä voisi hiukan järjestellä paikkoja huomista ajatellen. Huomisesta kerron lisää tulevissa postauksissani. Voisin myös jatkaa erästä pähkähullua projektia, jota olen tässä yrittänyt jo parin päivän ajan muotoilla. Ohjelmaopas!

Katsomme TV:tä melkeinpä enemmän, kuin keskimääräinen suomalainen. Me katsomme kaiken, mitä haluamme, käytännössä digiboksin kautta, jotta Säästämme aikaa. Kuvitelkaa 1,5h ohjelma kestää ilman mainoksia vain hieman yli tunnin, varsin kätevää siis.

Jotta pystymme katsomaan televisiosta kaiken, minkä haluamme, vaatii se pientä organsointia. Boksin ohjelmaoppaan läpikäyminen, kun kestää ja entäs sitten kun meneekin jotkut ohjelmat päällekkäin. Siinä onkin sitten katastrofi valmis, kun pitäisi jostain löytää jonkun tietyn ohjelman uusintapaikka...Olemme kuitenkin pyrkineet nykyään katselemaan uutisia, dokumentteja ja musaohjelmia (Lupasin katsoa seuraavan Duudsonien ohjelman jakson, ihan vaan nähdäkseni, että kärsiikö sitä katsoa). Putousta emme seuraa. Näkee sen tuloksn sitten kuitenkin, kun se ohjelma joskus loppuu. Munamies on kyllä hyvä!

Meillä on jo prototyyppi. Joka päivälle on kerätty omalle sivulleen kaikki ne ohjelmat ja kellonajat jotka halutaan nähdä. Siitä on sitten suht helppo värikoodeja seuraten katsella milloin tulee mikäkin ohjelma ja milloin se uusitaan. Tuo on nyt tehty wordillä, mutta haaveilen excel-pohjasta, jota olisi helppo tarpeen mukaan päivittää.

Ehkä tätä asiaa ei järjellä ajateltuna kauheaasti kannata mainostaa, mutta taisin tehdä sen jo. :D Ja niin kai sitä sanotaan, että "hulluilla on halvat huvit", vaikka ei tuo televisiolupa kyllä niin kovin halpa mielestäni ole. Tuleepahan ainakin otettua kaikki ilo irti!

Muru tykkää kans katella telkkuu

Kuppi kuumaa, mutta millä?

Uskoisin, että suurinosa ihmisistä muistaa, kuinka BB:n ensimmäisellä tuotantokaudella asukkaat keittelivät erimakuisia kuumia juomia MyCafe- podikahvinkeittimellä. 

Tottakai mekin ostimme sellaisen. Käyttöaste on ollut kohtalainen, nykyään vaan niitä kahvipodeja saatika sitten makuja ei tahdo saada mistään. Koneen hankinnasta on aikaa jotain viisi vuotta.

Menneellä viikolla Kuningaskuluttajan "Kolmen Kovan Testissä" oli nämä nyt niin ajankohtaiset kahvinappi-koneet, joita on nyt vasta viime aikoina tullut markkinoille melkeinpä niinkuin sieniä sateella. Testissä esiteltiin laitteet: 

Dolce Gusto Genio (Kuva:
http://www.dolce-gusto.us/)

Paulig Cupsolo (Kuva: www.pauligshop.fi)

Bosch Tassimo (Kuva: www.cyberphoto.fi)

Dolce Gusto Circolo (kuva: Verkkokauppa.com)

Olimme ajatelleet katsoa tuon ohjelman ihan sillä silmällä, että voisimme sittten jossain vaiheessa valmiita marssimaan kauppaan ostamaan jonkun testissä mukana olleista laitteista. Testaajat tekivätkin itseasiassa meille sopivan laitteen löytömisen aika helpoksi.

Silmiämme miellytti eniten ehkä tuo Dolce guston Genio malli. Näyttää vaan siltä, että tuota pitäisi lähteä ruotsista tilailemaan, jos sellaisen haluaisi. Muut Dolce Guston mallit tuntuvat olevan jollakin tapaa manuaalisia malleja (vivusta väännetään paljonko halutaan vettä), joten ne eivät ole käytännössä hyviä vaihtoehtoja meille.

Tuo Pauligin Cupsolo on siis ehkä sittenkin se helpoin malli hommata. Siinä on kuulemma vielä bonuksena pieni säiliö, johon käytetyt podit tippuvat käytön jälkeen. Ei tarvitsisi polttaa sormiaan välillä uutta podia vaihtaessa, kun molemmille keitetään kahvit. Tuskin niitä kuitenkaan kannattaa moneksi yöksi paikalleen jättää, ettei home iske. Eniten haluaisin tämän mallin, koska sillä saisi aikaiseksi jonkinlaista Tazza-kaakaota. Pauligin kahvit ei kyllä noin yleensä ottaen iske, ovat aika kitkerää tavaraa..

Pohdinnan aikana tyydymme hankkimaan vanhaan Mycafe-laitteeseen podeja netistä, kun lueskelin, että jonkun muun laitteen podit siihen myös kävisivät...

Seuraavaksi vuorossa päivän gourmee eli kana-vuojenjuusto pastaa ja jälkiruuaksi kuppi kuumaa kahvia. Mä tykkään!

Mitäs mieltä te ootte näistä kahvikoneista ?

Leppoisa perjantai

Heipat taas tänne!

Tänään ollut ihan mukava päivä. Olen harrastanut pitkään nukkumista. Vähän vissiin univelkoja.
Hyvän aamukahvin jälkeen lueskelin netistä hiukan juttuja. Ilta-Sanomatkin yllätti jutullaan, jonka kuvissa näyttäytyi eräs ystäväni. On hän kyllä tarmokas. Juttu käsittelee Kelan tarjoamaa vaikeavammaisten kuntoutusta, tai siis sen epäkohtia. Yleensä ajattelen Ilta-Sanomien olevan roskalehtiä, mutta ehkä niissä siis jotain asiaakin joskus on.

Itse olen sitä mieltä, että fysioterapia on kyllä yksi tärkeä osa meidän (minun ja miehekkeen) arkea ja se pitää meidät toimintakykyisinä. Näin se myös mahdollistaa työntekemisen, ihan niinkuin tavallisillakin ihmisillä.tai tässä tapauksessa varmistaa, että olemme työkunnossa, jos jotain työtä löytyisi.

Illalla sitten suunnattiin konserttitalolle Turin Filharmonisen Orkesterin kevään avauskonserttiin. Siellä soi mm. musiikkia Star Wars- elokuvista ja kapelimestarina hääri itse Santtu-Matias Rouvali.

Nyt nauhalta pyörimään perjantai-viihteen parhaimmistoa, Emma-gaala ja The Voice of Finland.

Piristeenä tähän vielä pari kuvatusta Murusta...

 sylissä on kiva matkustaa, nii ja sil on kiva vetoketju tossa villatakissa...

Tulppaanit on sitte kivoja -Tekis mieli maistaa, mut tiedän ettei "äiti" tyykkää

Säästän pienestäkin!

Olen saanut kommenttia, ettei edellisen postauksen ties, kuinka monen, postauksen kommentit eivät ole toimineet. Nyt on asetuksia muutettu niin, että kommentointikin pitäisi onnistua..

Sitten takaisin aikomaani aiheeseen. Säästämiseen. johon sain kimmokkeen silmäilemällä Tarkkamarkka- blogia, jota seuraan myös melko tiiviisti. Blogissa  oli kirjoitus otsikolla "Säästäväisyys on todella uncool"  .Tekstissä sanotaan muunmuassa, että markkinatalous on onnistunut hävittämään säästäväisyyden ihanteen yhteiskunnasta ja että säästäväinen ihminen nuukuudessaan olisi tylsää seuraa.

On toki niin, että tuo kyseinen artikkeli käsittelee säästämistä yleisellä tasolla.

Haluan vaan sanoa, että joillakin se on vaan pakko yrittää olla säästäväinen, vaikka kuinka olisi ostohaluja johonkin suuntaan. Kyllähän se joskus varmasti ottaa pannuun, kun ei ole tarpeeksi rahaa johonkin, mitä juuri haluaisi. Ja tuskin se penninvenyttäminen minusta tylsää tekee, eikös kuitenkin oo aika muodikasta käydä kirppareilla esimerkiksi...

Kuulun itse siihen ryhmään, joka ei usko, että säästäminen on uncool. Yritän toteuttaa sitä kaikessa. Meillä on tutuilta saatuja vanhoja huonekaluja, vain muutamia uusia Sohva ja TV-taso ja CD-hyllyt taitavat olla ainoita uusia. Vaatteetkin ovat osittain äidiltä saatuja lähinnä takit
Vaikka on pienet tulot, yritän niistäkin vähistä säästää possuun. Niillä voi sitten joskus ostaa jotain kivaa. Ja kaiken kukkuraksi voin vielä todeta olevani onnellinen.

Mites siellä, säästätkö johonkin?

Polttava puheenaihe: asenteet!

Olen nyt muutaman päivän aikana Facebookissa käydessäni  useasti törmännyt Pietar.in blogissa käsiteltyyn aiheeseen.

Pietari ihmettelee:, Myyjä: Miksi puhut avustajalle etkä pyörätuolissa istuvalle?.
Tätä olen itsekin joskus nuorempana ihmetellyt ja ajattelin siksi kirjoittaa oman ajatelmani asiasta.

Pietari kirjoittaa, että ärsyttää. Voin kertoa, että niin minuakin. Joskus nuorempana, kun asuin vielä vanhempieni luona törmäsin itse samaan “ongelmaan”, itseasiassa äitini helposti itse vastasi myyjälle ennenkuin itse ehdin ja silloin se vähän ärsytti, niinkuin teiniä kai kuuluukin. Usein tokaisin vaan äidille, että: Osaan mä itekin vastata, tai jotain muuta vastaavaa. No, ennen oli ennnen ja nyt on nyt. (välillä toki siis vieläkin ärsyttää..)
Kuitenkin nykyään asun myös pyörätuolia käyttävän miehekkeen kanssa kaksin, eikä meillä ole avustajia.
Liikumme luonnollisesti  kaupungilla paljon ja käymme myös kaupoissa ostoksilla ja asioimassa aivan kuten muutkin ihmiset. (ylläri)


Meillä ei juuri pahaa sanaa kassaneideistä ole. He ovat kyllä auliisti pakanneet ruokaostokset kasseihin, kun olemme sitä kauniisti pyytäneet.
Haluan todeta, että se ettei meillä ole avustajia, on oma valintamme. Hankimme sellaiset kyllä jos joskus se on tarpeellista.

Pietari kyselee myös asiaan vaikuttamiskeinoista.
Itsestään ystävälliseen sävyyn ääntä pitäminen on mielestäni paras keino, joka vähitellen auttaa kaikkien ihmisten ajatusten ja ennakkoluulojen suoristamisessa.
Nuoret kassat/myyjät esimerkiksi  osaavat jo homman melko hyvin, vaikka olisi avustajakin mukana.

Itse koen, että suurempi ongelma ovat sellaiset 50+ -ihmiset, jotka ajattelevat erilaisuudesta eritavalla kuin nämä nuoremman sukupolven edustajat. Täytyy toki muistaa, että poikkeuksiakin löytyy.

Ja vielä ajattelen niin, etteivät kassahenkilöt/muut ihmiset  ajattele meistä liikuntaesteisistä  pahaa. Se on vaan siinä nopeassa tilanteessa helpompi varmasti heidän mielestään  kommunikoida sen ns. tavallisen ihmisen kanssa ja siis sen, joka ensimmäisenä hihnalle tavaroita latoo. Sen syvällisempää ajatusta tuskin kassaneidin päässä tuossa tilanteessa liikkuu. Surullista toki, kun jotkut sitten kokevst asian negatiivisena. Ehkä voisi auttaa, jos pyörätuolia käyttävä henkilö menisi kassasta läpi ensin ja avaisi suunsa ennen avustajaansa. Näin minä teen, jos avustaja sattuu mukana olemaan.

Ymmärrän toki, että asia on monen vammaisen (välillä itsenikin) mielestä kiusallinen, mutta asenteet ovat valitettavan tiukassa tässä yhteiskunnassa, eikä voi mennä kuin ystävällisen hymyn kera rintarottingilla eteenpäin. Kyllä ne asiat jonain päivänä muuttuu. Jollei meidän, niin tulevien sukupolvien aikana.

Olen puhunut.

P.S Laittakaas mielipidettä, en pelkää niitä. :)

Juhlapäivä

Tämä aamu oli meillä oikein vauhdikas.
Hyvä kun ehdin edes sängystä kömpiä, kun ovikello jo soi ja sieltä saapui miehekkeen vanhemmat kera possumunkkien ja kuohupullon ja tulppaanikimpun. Aika mukavaa, eikös?

Olimme sopineet miehekkeen kanssa menevämme jonnekin syömään lounasta nimipäiväni kunniaksi. Päädyimme niinkin arkiseen, kuin Wiklundin kahvioon.
Söimme pippurileikkeet. Annos oli todella iso ja palvelukin pelasi vallan mainiosti. Olen joskus kuullut kommenttia, ettei S-ryhmä oikein tykkäisi järjestää palveluitaan saavutettaviksi liikuntaesteisille. Täytyy kyllä nyt sanoa, että ainakain palvelu pelaa. Tulemme varmasti vierailemaan useamminkin lounaan merkeissä.

Lounaan jälkeen suuntasin illaksi yhden rakkaan harrastukseni pariin. Laulan kahdessa Mikaelin seurakunnan kuorossa. Ilta on jo pitkällä, kun nyt vihdoin selvisin kotiin.

Tää on niin tätä

Eilisen uintireissun jäljiltä. muhittelin mielessäni ajatusta, että pyytäisin tänään fysioterapeutiltani hierontaa. Uinti sujui sen verran surkeasti, etten tässä viitsi enempää mainostaa. Mutta kun ei kulje niin ei kulje.

Minulla on tapana ajella sähkärillä fysioterapiaan ja vielä aamulla ylösnoustessani kaikki näyttikin hyvältä. Eikös sitten kuitenkin juuri, kun ajattelin lähteä matkaan, kahden-kolmen välillä, alkanut sataa  lunta.En olekaan vielä montaa kertaa tämän vuoden puolella fysioterapiassa käynyt, ei ole ollut aikoja.
Ääh, ei kiva. Olisin niin nyt kaivannut jopa (harvinaista).

Voishan toki käyttää taksia, mutta mun mielestä se on tuohon matkaan nähden liian kallista ja väittäisin jopa, että hidastakin.
 
Ei silti, ei lumessa sinällään mitään vikaa ole, mutta tarttis olla neliveto käytössä, että edes pääsisi omalta pihalta pois. Hiukan heikosti tehdyt lumityöt meillä täällä yleensä. Kyllä varmaan huomiseen mennessä.

Murua ei lumentulo haittaa

Ajatuksissa uimahallit

Minulla on ollut käytössä liikuntakortti, johon aina lataan uuden kymmenenkerran satsin, kun vanhat kerrat on uitu. Lueskelin taannoin Turku liikkeelle-lehteä ja havaitsin, että nykyisen kortin jäljellä olevat kerrat eivät suoraan ole käytettävissä uudessa pian avattavassa Impivaaran uimahallissa. Siispä täytyy tässä ennen helmikuun puoltaväliä käydä muutaman kerran polskimassa tuolla Petreliuksen hallissa, ettei jää käyttämättä.

Tänään siis suuntasin hallille suht pitkän joulutauon jäljiltä. Kolmen jälkeen paikalla oli vielä paljon niitä kaikkein kiireimmin uimaan halunneita ihmisiä, joten pukukaappeja ei ollut paljoa jäljellä. Sainkin reunimmaisen, jonka ovea ei edes tahdo mahtua avaamaan.

Uin siinä sitten tunnin verran ja kävin kunnolla saunassa ja lähdin pois. Kuvia ei valitettavasti tältä reissulta tullut napsittua. ;)

Tosiaan tietoni mukaan Turun uusi Suomen suurin, monipuolisin Impivaaran uimahalli avataan yleisölle ystävänpäivänä.

Odotan todella paljon pääsyä 50 m:n altaaseen. Hallin tiedoissa mainitaan, että siellä olisi erilliset pukutilat liikuntaesteisille ihmisille. Kuulostaa hyvältä, mutta toivottavasti ei sentään sekoiteta miehiä ja naisia keskenään :D

Vielä kuitenkin muutaman kerran sinne tuttuun ja turvalliseen Petreliuksen uimahalliin, jos pääsisin!

Tavallinen sunnuntai

Menin varsin myöhään nukkumaan, en vain saanut unta. Heräsin myös nopeasti, vain muutaman tunnin unien jälkeen. Huomasin päivän jo sarastavan, vaikka kello oli vasta vähän vaille yhdeksän. Pakkasmittari taisi näyttää jotain -10 astetta. Kunnon talvipäivä siis.

Murun aamuasento

Samalla siinä vielä maatessani huomasin, että Muru oli taas ottanut sen tutun paikan. Meillä on näköjään vuorot. Kun mä olen sängyssä, niin tuo nukkuu mun tuolissa ja kun mä oon tuolissa niin tuo nukkuu/makaa mun sängyssä.

Vaikka on niin pimeää, niin ei haittaa. -Mulla on omat ledit mukana!

Eikä mun vaatteista löydy yhtään kissankarvaa. -Tuota ei usko kukaan..:)

Kun sitten lopulta sain itseni siihen kuosiin, että olin valmis ulostautumaan kotoani, suuntasin kauppaan. Anttilaan. Kello oli jotain viiden paikkeilla, eikä siellä ollut juurikaan ihmisiä. Ihanan rauhallista käydä ostoksilla.

Ostosten teon jälkeen nälkä kurnikin jo vatsassa. Suuntasimme sovittuun ruokailuun miehekkeeni vanhemmille. Pari tuntia siinä meni, mutta nyt taas kotona. Telkkari auki, digiboksi päälle ja illan ohjelmaputki voi alkaa. Haluan kuitenkin ajoissa nukkumaan tänään!

Ehdokkaat kerää pähkinöitä

Mietin, käynkö äänestämässä vai en. Täällä meillä kun vaalipäivän vaalihuoneisto ei ole ollut sieltä esteettömimmästä päästä. Toisaalta taas olen sitä mieltä, että jos ei äänestä, niin ei saisi valittaakaan mistään.

Satuin lukemaan lehdestä, että täällä olisi vihdoinkin mahdollista käydä äänestämässä ennakkoon kirjastossa, jonne on esteetön sisäänkäynti. Totesin siis, ettei minulla olisi enää mitään syytä olla menemättä äänestämään. (olen toki äänestänyt aina).

Minulle annettiin äänestyslipuke ja järjestettiin pöydälle suojattu paikka sen yhden numeron rustaamista varten. Tosin, en ylettynyt varsinaiselle kirjoitusalustalle ja äänestysnumerotkin piti pyytää erikseen nähtäviksi. Enhän mä nyt mitään numeroa ole huomannut muistiini painaa... - voi minua....

 Annoin siis oman ääneni yhdelle presidenttiehdokkaalle ja suljin lipukkeen kuoreen ja annoin sen vaalivirkailijalle ja niin oli kansalaisvelvollisuus talläerää osaltani täytetty.

Kippis

Meillä on miehekkeen kanssa tapana juhlistaa pientäkin syytä, kuten siis nytkin äänioikeuden käyttöä.

Avasimme oikein kuohuva-pullon. ja  söimme eiliseltä vieraalta saamiamme minijuustoja ja pähkinöitä. Juustoissa oli tarjolla ananas-pähkinä, ruohosipuli, pippuri, sinihomejuustoa ja valkohomejuustoa. Tuollaisia mukavia "duo-pakkauksia. sai juuri neljä ruissipsiä täytettyä per juusto. Nuo Suklaiset kanelimantelitkin, oih!

Herkkua on siinä monenlaista...

Paha Nuutti Joulun pois viepi, vai miten sitä nyt sanotaan. Joka tapauksessa meillä kävi tänään melko harvinainen, mutta mukava vieras.Samassa kaupungissa asutaan, mutta melko harvoin kuitenkin nähdään toisiamme.

Vaikka Joulu on siis  mennyt jo vähän aikaa sitten, niin ehkä vielä tänään voidaan vastaanottaa pieni tuliainen Joulun jälkimainingeissa.

Tajusin vasta tutun vieraan lähdettyä, että ehkä tuliaisia olisi pitänyt laittaa heti jääkaappiin, mutta en sitten laittanut. :) Tutkailin saamamme lahjakassin sisältöä vasta jälkeenpäin. Kyllä ne oli ihan hyvässä kuosissa vielä, kun ulkonakin on taas tuollainen valkoinen lumipeite, joka ei pahemmin minua innosta.

Kassin sisältö oli tosi mukava yllätys näin talven keskellä!

Joitakin kuitenkin saattaa kiinnostaa, mitä herkkukassi sisälsi, niin kerrottakoon nyt sitten vielä vähän tarkemmin.

Kookospallot

 Mukaan oli päässyt kookospalloja. Ihanaa, en ookaan ihan hetkeen missään törmännyt. Hyviä on ja maistui siltä, kun muistinkin.













Seuraavana esittelyssä suklaiset  kanelimantelit, vaikka ei näistä vielä sen enempää ole sanottavaa. - Odon mielenkiinnolla.

Minijuustoja

 Pakettiin kuului lisäksi luomu-pastataskuja ja jäämerisalaattia.

Ollaan kyllä oltu näköjään miehekkeen kanssa ekstrakilttejä, kun ollaan saatu näin paljon herkkuja.

Ei voi muuta kuin todeta, että ONNEKSI ON PERJANTAI!

Se juttu on mun elämä

Jotenkin minusta tuntuu, että olen tämän asian kanssa nyt vähän hakoteilla.
Lukemieni eri lähteiden perusteella blogin kirjoittajalla pitäisi olla olemassa jokin erityinen aihe, jonka pohjalta lähtisi blogiaan perustamaan ja kirjoittamaan.

Itse huomaan, etten ole juuri tullut miettineeksi, miksi tai mitä haluan kirjoittaa. Varsinkaan sitä riittääkö kirjoitettavaa. Toisaalta taas niin kauan kun on mielessä jotain mahdollisesti julkaisukynnyksen ylittävää, kannattaa siitä mielestäni kirjoittaa. Ei kai(?) kukaan nyt vaan päätä tuosta vain alkaa kirjoittelemaan ilman minkäänlaista ajatusta..

Huomaan olevani melkoisen uudistushaluinen näin vuoden alun kunniaksi. Tulihan tuossa uudistettua jo vähän sitä sun tätä, ja onhan tämä oman blogin kirjoittaminen myös yksi niistä uusista jutuista. Ehkä niitä tulee vielä lisääkin!

Tällä hetkellä haluan siis kirjoittaa niistä asioista, mitkä minulle ovat jollain tavalla merkityksellisiä. Näitä asioita ovat esimerkikssi normielämä, kissat ja muut harrastukset, halusitte tai ette.

mä tuijotan

Puu uusiutuu

Kanssani täällä jossain asustaa mieheke ja yksi pieni karvainen kissakaveri.

Oon Muru ja tykkään muovipusseista

 

 

 

 

 

 

 

 

Murulla on ollut jo pitkään yksi pieni toive, joka on ollut mun listalla jo kohtuu kauan.
Olen aikoinaan, n. seitsemän vuotta sitten ostanut Huuto.netistä Murulle vähän käytetyn, siistikuntoisen raapimapuun, joka silloin muistaakseni maksoi vain 40 € (uudet hyvät puut kun voivat maksaa satojakin euroja! ) Nyt on kuitenkin se tilanne, ettei Muru siitä juuri tuollaisena hyödy. Narut on poikki ja kynnet ei teroitu.

Surkeassa kuosissa

 Mietin pitkään ja selailin nettikauppoja miettien, miten saisin uudistettua Murun puuta niin, ettei tarvitsisi maksaa mansikoita ja vielä niin, että onnistuisi helposti pyörätuolista käsin tehtäväksi. Haasteellista.  Minulla kun ei ole mitään tietoa tuon olemassa olevan puun alkuperästä. Tiesin siis puusta vain mitat ja rakenteen.

Otin pienoisen riskin tilatessani eräästä lemmikkitarvikkeita myyvästä nettikaupasta kaksi 40 cm sisal-narulla päällystettyä tolppaa, jotka kuvan perusteella näyttivät samalta kuin vanhat huonoksi mennee tolpat. Ei voinut muuta kuin odottaa ja katsoa kuinka käy.




Tänään se sitten vihdoin tapahtui: Puhelin piippasi ilmottaen paketin saapuneen matkahuoltoon. Hain sen.

Mystinen loota...

 Avasin laatikon ja ilokseni huomasin, että laatikossa oli juuri sellaisia tolppia kuin olin ajatellutki.

...Ja sen sisältö

Ei muuta kuin hommiin ja muutama tunti siinä sitten vierähtikin, mutta valmista tuli.

Onks tää muka mun?

Puu näyttää nyt kuin uudelta, vai mitä sanotte? Kaikenkaikkiaan puun uusimiseen tarvittiin vain aikaa, ruuvimeisseliä ja uudet tolpat. Kokonaishinta kohosi 30€:oon, sanoisin edulliseksi diiliksi.

Kuten kuvista näkyy, myös Muru on hyväksynyt uudistetun puunsa. Paras kiitos tehdystä työstä.

Mitä opimme tästä?
Kannattaa ajatella ekologisesti ja kierrättää vanhaa niin pitkään kuin mahdollista, se säästää rahaa!

Vanha vaihtui uuteen

Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi vaihtaa kulkupeliä.

Vihdoin tässä viime vuoden loppupuoliskolla kyllästyin tarpeeksi huonoon asentoon ja kokoajan itsestään muistuttavaan kroppaani ja otin yhteyttä kotikaupunkini apuvälineistä päättäviin ihmisiin.

He tarttuivat ystävällisesti heti toimeen. Olenhan asunut täällä jo vuodesta 2008 alkaen, enkä ollut uutta tuolia aiemmin pyytänyt. (aihetta kyllä olisi ollut jo kauan sitten)

Vanhalla Otto Bock Voyagerillani olen kiitänyt vuodesta 2003 alkaen. Hankin sen sävysävyyn silloisen autoni kanssa. Juuri nyt minulla ei sitten autoa olekaan.

Tuo uusi tuoli onkin sitten Sopur Helium lime-oranssi värityksellä. Heliumia tuntuu nyt olevan melkein jokaisella vastaantulijalla, mutta tuollaisella värityksellä en ole kenelläkään käytössä nähnyt.

Minulla olikin uusi tuoli koekäytössä jo hiukan ennen apuvälimessuja ja siitä lähtien olenkin sitten nauttinut heliumin kevyestä tunteesta. Tosi hyvältä siis on tuntunut ja olenkin ihmetellyt, miten ihmeessä sitä on selvinnyt tuolla vanhalla jakkaralla kaikki nämä vuodet :0

Tottakai vanha rakkauteni jäi varatuoliksi.

Vanha ja uusi rakkaus

Siivoilua

Meinaan, että kävin läpi sekä kameran, että puhelimen muistikortit tyhjiksi valokuvista tuossa menneenä kahtena iltana/yönä. -Jostainhan se siivouskin pitää aloittaa...

En tosiaan ole mikään mestarikuvaaja ja räpsin kuvia sieltä täältä muuten vain. Intoa kyllä on, muttei sitten sitä taitoa, ainakaan tuohon kuvankäsittelyyn. Noh, ehkä vielä joskus opin!

Tällä hetkellä voisin vaikka haaveilla seuraavan kuvan mukaisista päiväkahveista...Vain viineri puuttuu tämän päivän todellisuudesta.

Haaveeni

Alennusmyynnit

Lähdin illalla ulos, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan päädyin kiertelemään alennusmyyntejä.

Kävin sekä H&M:llä ja Lindexillä. Mukaan tarttuikin neljä paitaa ja yhdet leggingsit. Kotona harmikseni huomasin, että yksi paidoista voisi olla parempi palauttaa. Noh, katotaan, jos huomenna kelit antaa myöden, niin teen reissun uudestaan Lindexille. Asun onneksi aika lähellä, joten ei ole kovin iso ongelma.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tänään eletään kolmatta päivää juuri alkanutta vuotta. Olen pyöritellyt mielessäni pitkään ajatusta oman blogin perustamisesta. Haluan kokeilla, kykenenkö minä tähän, joten tässä tämä nyt sitten on, vuoden ensimmäinen blogikirjoitukseni! Huikeaa.
Hyvää vuoden alkua sinulle!